Tänään alkoi esikoisen eskari ja kuopuksen päiväkotiharjoittelu. Aamulla vietiin ensin esikoinen eskariin ja olimme siellä hetken täyttämässä erilaisia kaavakkeita ja kuuntelemassa mitä päivän aikana tapahtuu. Esikoinen jäi sinne ja me lähdimme kuopuksen kanssa kohti hänen hoitopaikkaansa. Olimme siellä yhdessä tunnin verran tutustumassa paikkaan ja täytin sielläkin nipun kaavakkeita. Hoitopaikka vaikutti ihan kivalta, ainut iso miinus on, että siellä on kuopuksen lisäksi vain yksi poika hoidossa ja hänkin kuopusta nuorempi. Sen jälkeen kävimme viemässä asuntohakemuksen liitteitä ja hakemassa minulle uuden pankkikortti/Visa-yhdistelmän. Sitten tulipalokiireellä kotiin syömään ja taas hakemaan esikoinen eskarista ja takaisin kotiin.

Itse olen kipeänä. Oli jo yöllä hirveä kipu koko suussa, keuhkot olivat kipeät ja kurkku. Ja aika korkea kuume. Ja ihan pohjaton väsymys. Tulikohan nyt joku lamaannus, väsyttää niin paljon. Soitin J:lle töihin, että jos hän voisi tullakin aikaisemmin tänään. Hän ilmoitti, että tulee jos ehtii. Kiitos vaan, että hoidan yksin nämä lasten asiat ja vieläpä kipeänä. Kiitos siitäkin, että joudun olemaan pitkällä sairaslomalla ja kohta palkkakin tippuu sen vuoksi. Ilmoitin myös hänelle, että kun joudun jatkossa viemään lapset eri paikkoihin hoitoon ja esikoisen eskariin on vielä kävelymatkaakin, niin en ehdi tehdä töissä täyttä työpäivää. Siihen J totesi, että aijaa. Ei kuulemma sitten hänkään ehdi. No ei varmasti. Mutta tämä oli sinun valintasi, ei minun. Ja lapset pääsääntöisesti asuvat minun luona, joten minun ongelma se on. Joudun harkitsemaan vakavasti irtisanoutumista töistä : ( 
Huomenna täytyy varmaan käydä lääkärissä jos tämä olo ei tästä helpota. Hengitys vinkuu ja rohisee. Voi tietysti olla psykosomaattista, mutta haluan ainakin varmistua. Nyt ei edes pelota, yleensä aina pelkään heti, että nyt on joku kuolemansairaus. Nyt melkein toivon, että olisikin.
Pelkään, että olen sekoamassa. Että joudun mielisairaalaan pitkäksi aikaa. Kuka sitten hoitaa lapset, kun heidän asioiden hoitaminenkaan ei J:tä kiinnosta? Ottaisi edes pienen vastuun tästä kaikesta, tekisi edes jonkun pienen asian. Vaikka hänen pitäisi tehdä kaikki, koska hän tämän valitsi. Mä en jaksa enää hoitaa mitään, enkä tehdä mitään. Eikä kiinnosta mikään. Haluan nukkumaan.
Tänään ei ole tullut itkuakaan. Yleensä se tulee monta kertaa päivässä. Ahdistaa ja sattuu edelleen. Itku tulee varmaan myöhemmin vielä. Tai sitten olen vain niin pohjattoman loppu, etten jaksa enää edes itkeä.
Ei jaksaisi mitään. Odotan vain, että J tulisi töistä ja pääsisin nukkumaan. Voisin nukkua ainakin vuoden. Tai vaikka niin, etten heräisi enää koskaan. En halua enää herätä. En vain jaksa.