Tänään on ollut parempi päivä. Ei hyvä, mutta parempi kuin eilinen. Mutta arvasin, että parempi päivä kertoo pahemmasta illasta : ( Ei vaan jaksaisi enää. Jos joku kertoisi edes, koska tämä kipu loppuu? Voinko enää koskaan iloita mistään? Tunnenko enää koskaan rakkautta, onnea? Tuntuu kaukaiselta. Missään ei ole hyvä olla, siellä missä on, sieltä haluaa pois. Ja aina se kipu ja ahdistus vaan seuraa, niitä ei pääse pakoon.
J vei musta niin paljon. Mutta enempää se ei minusta vie.
Ajatuksia kuvaavaan runoon ja kyyneleiden sekamelskaan päättyy tämä päivä.
" Katsot peiliin. Pitkään.
Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt?
Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa
ehkä huulien kaari
vavahtavampi.
Eihän se vielä kerro
että elämä hipaisi läheltä
että kosketus
oli niin todellinen -
että silmät kysyvät
onko vielä lupa nauraa
että jalat kysyvät
saako juosta
kukkivalla nummella
että onko oikein iloita
kaiken sen jälkeen
että jokin huutaa -
aurinko, älä laske
toivo, älä katoa
elämä - pidä minusta kiinni.
Kommentit