Tänään on ollut parempi päivä. Ei hyvä, mutta parempi kuin eilinen. Mutta arvasin, että parempi päivä kertoo pahemmasta illasta : (  Ei vaan jaksaisi enää. Jos joku kertoisi edes, koska tämä kipu loppuu? Voinko enää koskaan iloita mistään? Tunnenko enää koskaan rakkautta, onnea? Tuntuu kaukaiselta. Missään ei ole hyvä olla, siellä missä on, sieltä haluaa pois. Ja aina se kipu ja ahdistus vaan seuraa, niitä ei pääse pakoon.

J vei musta niin paljon. Mutta enempää se ei minusta vie.

Ajatuksia kuvaavaan runoon ja kyyneleiden sekamelskaan päättyy tämä päivä.

 

" Katsot peiliin. Pitkään.

Mikä olisi muuttunut? Ja olisiko pitänyt?

 

Ehkä silmien pohjalla jotain vapisevaa

ehkä huulien kaari

vavahtavampi.

 

Eihän se vielä kerro

että elämä hipaisi läheltä

että kosketus

oli niin todellinen -

 

että silmät kysyvät

onko vielä lupa nauraa

 

että jalat kysyvät

saako juosta

kukkivalla nummella

 

että onko oikein iloita

kaiken sen jälkeen

 

että jokin huutaa -

aurinko, älä laske

toivo, älä katoa

elämä - pidä minusta kiinni.