Eilinen päivä oli ihan hirveä  Yksi pahimmista elämässäni ikinä. Halvaannuin, yhtäkkiä tuli tunne, että en pysty puhumaan tai liikkumaan. Ja kaaduin terassille ja löin pääni. En päässyt siitä hetkeen ylös. Onneksi oli sen jälkeen pian lääkäriaika. Mielialalääkitystä nostettiin ja sain puhelinnumerot psykologille ja kriisipuhelinnumeron. Psykologille soitin heti tänään, siellä on kahden viikon päästä kokous jossa aikoja jaetaan. Saan heti ensimmäisiä aikoja. Olivat järkyttyneitä kun kerroin tilanteen. Kaikki ovat olleet. Onneksi myös muut ovat sanoneet ääneen sen, että niin epäreilua ja raukkamaista. J ei ole minun arvoiseni. Se pitäisi vaan muistaa aina huonoina hetkinä.

Tänään on ollut ihan pikkuisen parempi päivä. Toisaalta se pelottaa, koska ilta on varmasti sitten pahempi. Noita eilisiä romahduksia ei saa enää tulla. Kun meidän muutto tulee, niin mun on lasten takia silloin oltava fyysisesti vahva. Lapsille asia konkretisoituu vasta silloin ja mun on silloin oltava heidän tukenansa.

Tänään kävin hoitamassa pankkiasioita. Nyt on lainalupaus asuntolainasta. Ja uusi Visa ja pankkikortti tulossa. Aikaisemmin oli rinnakkaiskortti J:n Masteriin, en halua enää edes Masteria itselleni. En halua tehdä mitään, miten me teimme. Sisustan kotinikin täysin eri tavalla. Teen ihan mitä itse haluan, mikä tuntuu minusta hyvältä. Ja lapsista tietenkin.

J:llä on huomenna syntymäpäivä. Lapset olisivat halunneet päivän viettää isän kanssa, mutta isäpä lähtee mielummin "työporukan" illanviettoon. Ostimme tänään Ikeasta kehykset ja lapset saivat piirtää isälle taulut. Kovasti isä lapsia kiitteli siitä, minulle ei sanaakaan sanonut, vaikka minähän sen järjestin. Turha näköjään odottaa enää mitään kiitosta koskaan. Muutenkin on niin paska, ei puhu minulle yhtään mitään. Vain joskus kysyn jotain, vastaa asiallisesti. Muuten ei mitään. Munaton kusipää, eihän se muuta voi olla. Eihän edes munaton kusipää jättäisi perhettään. Pelkuri. Vielä mä sille näytän, mä nousen tästä ja näytän sille. Toivottavasti se kärsii kun me muutetaan täältä. Tuntisi edes vähän tästä tuskasta mitä se on mulle aiheuttanut. Puhumattakaan lapsista. Mä toivon, että se saa kokea tästä edes osan. Se olisi sille ihan oikein ja reilua mua kohtaan. Ei ketään saa kohdella näin. Ei näin puun takaa, vetää vaan mattoa jalkojen alta, pudottaa syvimpään mahdolliseen kuiluun, jättää pärjäämään lasten kanssa. Ja huutelee sinne pohjalle, että "pärjäile".

Tässä vielä tämän hetken ajatuksia kuvaava mietelause, siihen on hyvä päättää.

- Me aloitamme matkamme samanarvoisina. Se, miten kohtelemme muita, näyttää minkä arvoisia olemme lähtiessämme. -